11 kuukautta Belgiassa olivat toden totta hieno kokemus. Tapasin mielettömiä ihmisiä, olin ensimmäistä kertaa elämässäni täysin itsenäinen ja vastuussa teoistani, seikkailin, itkin ja nauroin. Vuoropäivinä kirosin kuinka "Belgia on paska maa" ja vannoin rakkauttani Brysseliä kohtaan. Kuluneiden viikkojen aikana olen kuitenkin huomannut sanovani, että lähtö Brysseliin oli elämäni huonoin päätös. Nyt tulevaisuus on entistä sumuisempi. Koska opiskelu pääsykokeisiin ei sujunut suunnitelmien mukaan jäin jälleen kerran ilman koulupaikkaa. Edessä on toinen välivuosi, joka tuntui alkuun musertavalta. Pelkäsin oman reaktioni sijaan muiden suhtautumista minuun: olisinko kavereiden silmissä täysi nolla, kun en vieläkään päässyt korkeakouluun? Toisten ihmisten kohtaaminen tuntuu edelleenkin pelottavalta, koska tietyllä tapaa häpeän faktaa, että vietän tämänkin vuoden töissä, enkä koulussa.
Ei mun elämäni kuitenkaan niin synkkää ole. On ollut ihanaa palata takaisin rakkaan koiranäyttelyharrastuksen pariin. Kuluneina viikonloppuna olen kokenut niin mielettömiä ilon kuin pettymyksenkin tunteita, esittänyt hurmaavia koiria ja viettänyt loistavaa aikaa toisten koiraihmisten kanssa. Tänän kuitenkin tapahtui jotain erityisen iloista; sain työpaikan! Voin siis viettää tulevan viikonlopun enemmän kuin levollisin mielin, sillä maanantaina alkaa ihan uusi luku elämässä. Aloitan työssä, johon en olisi päässyt ilman kuluneen vuoden kokemuksia. Se tuntuu hyvältä.
Postauksen kuvituksia roadtripiltä, jonka tein vanhempieni kanssa ennen paluuta Suomeen. Bryssel, Luxemburg, Schwarzwald ja Baden-Baden. Lisää luvassa.
