maanantai 1. elokuuta 2011

day 01 - esittele itsesi

Mäkin sorrun tähän haasteeseen, koska tähän aikaan illasta on uskomattoman tylsää ja ehkä tän sarjan myötä saan vähän lisäintoa bloggaamiseen, ettei tarvitse lisätä pelkkiä sorsakuvia... :D



Muttamutta. Olen Satu-Maria, 16 vuotta Jyväskylästä. Satu on hyvä nimi, mutta kumman monet oppivat kutsumaan mua nimellä Sattis. Sain sen viisivuotiaana, eli olen kantanut sitä yli kymmenen vuotta. Hui! Aloitan parin viikon päästä toisen vuoden lukiossa ja se on kamalaa ja ihanaa.

Olen syntynyt Turussa ja asuin siellä melkein yhdeksän vuotta, kunnes me muutettiin Jyväskylään isän töiden takia. Mun perheeseeni kuuluu isä, äiti ja isoveli, sekä kaksi koiraa. Käyn tällä hetkellä maailman parasta lukiota, jossa opiskelen musiikkilinjalla muiden nuorten nerojen kanssa. Mulla on koulunkäyntiä kohtaan suuri viha-rakkaussuhde. Toisaalta musta on ihanaa oppia ja etenkin olla hyvä asioissa, mutta jos kohdalle osuu jokin asia jota en ymmärrä, tai joka ei vain kiinnosta, menetän mielenkiintoni täysin. Oon myös kamalan itsekriittinen ja vaadin itseltäni usein liikoja. Se ei ole hyvä yhdistelmä keskiverron koulumenestyksen kanssa. Annan itsestäni aika monille laiskan vaikutelman, koska en tiedä. Oikeasti mä teen koulujuttujen tekeen yllättävän paljon töitä, mutta lannistun aika nopsaan, jos en olekaan hyvä. :D

Tämä saattaa kuulostaa joltakin 12-vuotiaan suunnitelmalta, mutta haluan isona asianajajaksi. Alun perin olin varma, että haluan ehdottomasti toimittajaksi, mutta viikon työelämään tutustuminen sanomalehden toimituksessa muutti mun mielipidettäni alasta. Haluan kuitenkin työn, jossa on suurin piirtein säännölliset työajat ja kelvollinen palkka. Kirjoittamista en ole unohtanut ihan kokonaan ja teen edelleen keikkatöitä tuohon lehteen, jossa vietin TET-viikkoni. Kirjoittelin keväällä yhden kolumnin, pari ylähyllyä ja kuvasin kuvasarjan. Ensi syksynä luvassa taas vähän kolumnia ja mahdollisesti isompaa juttua. Katsotaan mitä onnistun itselleni hamstraamaan!
Oon tosi huono kaikissa matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa, joten suurin osa urahaaveista on romuttunut nopeasti. Oikis on kuitenkin aika luonnollinen valinta, koska oon aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja oikiksen kautta myös työllistyminen on taattua. Pakko tunnustaa, että politiikkakin mua kiinnostaisi, mutta pelkkänä politiikan tutkijana sitä tuskin saisi leipää pöytään ja ura poliitikkona mua ei vaan kiinnosta.

Musiikki on ollut mulle aina iso juttu. Aloitin pianonsoiton 12 vuotta sitten ja jatkan sitä edelleenkin. Pienempänä vanhemmat halusivat mun kuuntelevan lähinnä klassista musiikkia, koska se on sivistävää ja paljon parempaa lapsen korville. Joskus vitosluokalla aloin kuitenkin kapinoimaan vanhempien musiikkimakua vastaan ja luokkakaverin ohjastuksella päädyin kuuntelemaan japanilaista rock-musaa. Sillä tiellä pysyttiin ja pysytään vähän vieläkin. Oon vaan niin harmistunut siitä, miten aasialaista musiikkia kuuntelevia mustamaalataan niin paljon ja pidetään usein paljon huonompina ihmisinä. Sehän on vaan musiikkia. Myönnän kyllä sen, että pahimpina ernuvuosina olin aika järkyttävä näky. Onneksi ne ajat eivät ole päätyneet kuviksi!
Kuuntelen nykyisin vain ja ainoastaan hyvää musiikkia. Mun hyvä musiikkini on tosi laaja käsite, mutta siihen sisältyy mm. 30STM, Pariisin Kevät, Hurts, Dir en grey, Olavi Uusivirta, Keane ja Versailles. En oo mikään genreuskovainen, mutta 80-luvun rock ja noi miljoonat hevimetallin alalajit (ja kaiken maailman glam rockit) eivät vaan nappaa.


Konfiskuva

Kavereita mulla ei ole koskaan ollut paljoakaan. Varsinkin ala-asteella ja yläasteellakin mua kiusattiin mm. painon ja ulkonäön takia ja siksi oon ollut aika huono solmimaan kestäviä ihmissuhteita. Tykkäisin olla sellainen suosittu ihminen, jolla olisi joka päivälle seuraa, mutta nykyään "kaverittomuus" ei haittaa enää niin paljoa. Olen tottunut olemaan yksin omissa oloissani ja tappamaan aikaa. Sitä en kuitenkaan kiellä, ettenkö tykkäisi ihmisten seurasta ja tykkää tehdä kaikkea hauskaa silloin, kun se on mahdollista. Olen vaan yleensä aika laiska pyytämään ketään mihinkään, koska pelkään että ihmisillä on parempaakin tekemistä, enkä halua tulla torjutuksi. :D Nykyisin mulla on kyllä kavereita, mutta aika moni asuu turhan kaukana. Onneksi on kesä ja muut loma-ajat, jolloin voi lähteä reissaamaan milloin minnekin.

Mun ehkä tärkein harrastus. Inhoan ja rakastan puhua siitä. Se on koirat. Meillä on kotona kaksi keskikokoista villakoiraa, Milla ja Iita (jotka ovat muuten äiti ja tytär). Joskus vuonna 2006 sain päähäni, että haluan ruveta käymään koiranäyttelyissä, koska Milla oli käynyt jo muutamissa ja pärjännyt kohtalaisen hyvin. Yläasteella näyttelyharrastus lähti kuitenkin ihan kunnolla käyntiin ja parhaina vuosina kiersin sen 30 näyttelyä ja varsinkin kesäaikana olin aina menossa jossakin. Nykyään mun näyttelyreissut ovat aika vähäisiä, koska molemmat koirat ovat jo muotovalioita ja Iita on ruvennut leikkimään kehässä aivan järkyttävää kakaraa. Käyn kuitenkin silloin tällöin junior handler-kisoissa pyörähtämässä, vaikka tiedän etten tule menestymään kummemmin. Oon kuitenkin Keski-Suomen kennelpiirin 2. paras junior handler vuodelta 2010. Tämä on mun viimeinen vuoteni junior handlerin parissa, joten harmittaa etten ole ehtinyt kiertelemään sen enempää näyttelyissä. Ensi viikonloppuna olen kuitenkin menossa ensin Saarijärvelle ja sen jälkeen Kuopioon näyttelyturneelle, joka koostuu siperianhuskysta, keeshondeista ja junior handlerista. Jännää!


Musiikkileiri ja vuosi 1998!

Olen muuten luonteeltani tosi tunteellinen! Itken aina ja kaikissa tilanteissa, oli ne tilanteet iloisia tai surullisia. Se on tavallaan hyvä, mutta tavallaan ärsyttävää. Joskus olisi ihan mukavaa suhtautua asioihin neutraalisti tai vähän olkaa kohauttamalla, mutta se ei aina onnistu. Rupean itkemään melkein aina, jos epäonnistun jossakin tai jossakin tapahtuu jotakin surullista. Televisiota ja leffoja katsottaessa olen ihan mahdoton. Aika usein kanssaeläjät saavat huomauttaa mulle siitä, että kyseessä on vain elokuva.. :D Hups. Oon kuitenkin niitä, joiden mielestä itkeminen on tavallaan hyvä asia. Mieluummin mä itken huonon fiiliksen pois, kuin pidän sitä väkisin sisälläni.

Tykkään niin miljoonista asioista. Kaikille on varmastikin tullut selväksi se, että rakastan musiikkia. Sen lisäksi rakastan juoksemista vesisateessa, valoisia öitä ja rooibos-teetä. Toisen ihmisen seura tekee mun oloni usein turvalliseksi ja joskus haluan vaan olla toisen seurassa ilman että jutellaan tai tehdään mitään. Aasialaiset rakkauselokuvat ovat mun heikko kohtani, samoin kuin Muumit ja Sofi Oksasen kirjat. Myös kaikki esteettisesti kaunis saa mut lakoamaan. Suomalainen design on musta kaunista ja yksinkertaista. Erityisesti Marimekko on mun suuri rakkauteni kohde. Voisin pukeutua Marimekkoon kesät ja talvet. Onneksi olen liian köyhä sellaiseen.

Sellainen olen minä. Voisin jatkaa tota tekstiä vaikka kuinka pitkään, mutta kello on tässä vaiheessa kolme ja mun pitäisi mennä nukkumaan. Saitte just tietää musta hirveän paljon asioita, mutta kiinnostaisiko teitä kysymyspostaus? Edellinen oli jokseenkin säälittävä, joten en rupea uutta pistämään, jos porukkaa ei kiinnosta. Mut kertokaa!

4 kommenttia:

  1. Hullun kiva postaus, vaikka oli pitkä teksti, niin sen jaksoi lukee kokonaan koska se oli niin kiinnostavasti kirjoitettu :]

    - Shona

    p.s. sad but true, meijän musamaut (jos siis klassista ei lasketa) ei kai koskaan kohtaa, mut ainakin edistystä, sillä Hurts on mustakin hyvä :D

    p.p.s. ei sillä että tarttiskaan kohdata, musta on niin siistiä että kun maailmassa on niin paljon musiikkia niin jokainen kuuntelee omanlaistaan :P

    VastaaPoista
  2. Tää oli tosi kiva postaus! Oot jotenki niin symppis :) Ja todellakin, kysymyspostaus kiinnostaa!

    VastaaPoista
  3. KLÄM ROK ON ihan ok PARASTA TEE ENNI :DDDDDDDDDD

    VastaaPoista
  4. Shona, thaanks! Ja joo ei musamaut tuu koskaan kohtaamaan... :D
    Ansku, haha kiva kun tykkäät! Pitää kattoa jos laittais kysymyspostauksen tarjolle jossain välissä.

    ENNI...! :--D

    VastaaPoista