Todellisen au pairin pukeutumisopas

Olen halunnut toteuttaa tämän postauksen ties kuinka kauan, koska heti ensimmäisen kuukauden jälkeen huomasin itsessäni jotain hämmentävää: kuljen kotona aina verkkareissa. Suomessa pukeuduin yleensä suhteellisen siisteihin vaatteisiin ja ainoastaan viimeinen lukiojakso oli niin puuduttava, että jaksoin vaihtaa yöpuvun pieruverkkareihin ja huppariin. Tämän vuoden aikana mua ei kuitenkaan ole pukeutumispuoli kiinnostanut niin paljon kuin aiemmin. Belgiaan lähtiessäni kuvittelin mielessäni olevani tyylikäs au pair, joka hakee lapset koulusta siisteissä vaatteissa, käyttää nättejä mutta käytännöllisiä farkkuja, paitapuseroita, mekkoja ja neuleita, mutta todellisuus olikin tarua ihmeellisempää. Senpä vuoksi tarjoan teille kurkistuksen au pairin todelliseen työasuun. Kuvituksena joudutte tyytymään äärettömän tyylikkäisiin ja laadukkaisiin Photobooth-kuviin, koska asukuvien ottaminen 50 millisellä oli täysin mahdotonta.

OSA 1: VILLASUKAT JA PYJAMA


Kaikkialla muualla paitsi Suomessa lattiat ovat kylmiä. Keittiössä on laattalattia, eteisessä on laattalattia ja muualla parketti. Koska sähkö on kallista ja lämmityskuluissa halutaan säästää, varpaita palelee tauotta. Amputaatioiden ja paleltumisvammojen pelossa au pairin on pakko pitää jalassaan vähintään yhtä paria villasukkia. Villasukat kulkevat mukana käsilaukussa; ne otetaan pois vasta ulko-ovella ja laitetaan takaisin välittömästi sisälle päästessä. Villasukat voisi korvata myös froteesukilla tai yksinkertaisesti useammalla päällekäisellä sukkaparilla, mutta villasukat (etenkin mummon tai muun iäkkään sukulaisen neulomina) ovat katu-uskottavat ja lisäävät au pairin kyvykkyyttä liikkua parkettilattialla. Ennen kuin maljakko tipahtaa tai kirjahylly kaatuu lapsen niskaan, on super-aupair jo ehtinyt toiselle puolelle huonetta pelastamaan tilanteen loistavan luistavuuden vuoksi. Turvallisuus ja käytäntö ennen kaikkea.

Edelleenkin muualla paitsi Suomessa on kylmää. Kun huoneen ilmasto muistuttaa lähinnä Antarktista, paksut pyjamahousut tulevat enemmän kuin tutuiksi. Niitä pidetään aamulla, illalla, yöllä ja päivällä, koska ne ovat a) lämpimät ja b) katu-uskottavat. Jokaisen itseään kunnioittavan au pairin mekka on Primark, josta pöksyjä saa käsittämättömän halvalla, jos vain jaksaa tapella kolmen tunnin ajan noin 300 muun kotonaan palelevan belgialaisen kanssa. Jälleen kerran värioppi on yksinkertainen: mitä värikkäämpää ja karmivampaa, sen paremmalta se näyttää.


OSA 2: LISENSOITU TYÖASU (lyhyt oppimäärä Abercrombiesta)


Ennen au pairiksi lähtemistä en todellakaan tiennyt mitään huppareista. Olen enemmän jakkutyttöjä; koiranäyttelyharrastuksen takia niitä lojuu Jyväskylässä vaatekaapissa tie kuinka monia. Alkukangertelujen jälkeen kuitenkin totesin hupparien olevan suoranainen lahja ylemmältä taholta: ne ovat lämpimiä, värikkäitä ja niihin voi laittaa käsittämättömiä summia rahaa. Tulin Belgiaan yhden ainoan kunnollisen hupparin kanssa. Ostin sen H&M:ltä alennusmyynnistä, sen hihat ovat kutistuneet pesussa ja väri haalistunut tunnistamattomaksi viherharmaaksi. Säiden viiletessä neuletakki ja kulahtanut huppari kuitenkin tuntuivat masentavilta. Samaan aikaan myös tajusin asuvani samassa kaupungissa kerrassaan mainion vaateliikkeen kanssa.

"Belgiassa on rumia miehiä" on erään toverini eniten hokemia lauseita. Allekirjoitan väitteen osittain, mutta syksyllä rupesimme vierailemaan Mandyn kanssa Abercrombie & Fitchillä. Jaa miksi? Koska ylihinnoitellut vaatteet ja hyvännäköiset miehet saman katon alla ovat kerrassaan täydellinen yhdistelmä, jokaisen tytön unelma! Abercrombie on jokaisen au pairin hupparikeidas. Tarjolla on kaikki sateenkaaren värit, Visa vinkuu ja shoppailun ohessa voi lepuuttaa silmiään joko elävässä silmänruuassa tai seinillä roikkuvissa taideteoksissa. Hinnat ovat rapakon toiseen puoleen verrattuna naurettavia, mutta kukapa ei haluaisi käyttää lähes koko viikon palkkaansa huppariin, jonka ansiosta huone ja muut vaatteet muuttuvat hetkellisesti Abercrombie-keitaaksi?

Toinen lompakkoa itkettävä vaihtoehto niin takki- kuin huppariostoksille on Superdry. Hinnat ovat lähes samaa luokkaa Abercrombien kanssa, mutta myymälät huomattavasti neutraalimman tuoksuisia, eikä myyjistä juurikaan ole silmänruokaa. Päinvastoin. Siitä huolimatta jokaisen itseään kunnioittavan au pairin olisi suositeltavaa omistaa myös yksi neonvärinen Superdry-huppari.

Mainitsin aiemmin käytännölliset farkut ja näppärät mekot. Kuka ihan oikeasti jaksaa juosta kolme-neljä tuntia vilkkaiden leikki-ikäisten perässä epämukavissa vaatteissa? Ei kukaan. Oikeasti. Kun todellinen au pair pääsee kotiin, sivistyneet vaatteet vaihtuvat välittömästi pieruverkkareihin. Allekirjoittanut vannoo Puman housujen nimeen, mutta haluaa muistuttaa eräästä hämmentävästä seikasta; naisten malleissa ei ole taskuja. Taskut ovat yksi au pairin tärkeimmistä apuvälineistä. Niissä kulkee mukana kännykkä, avaimet, tarvittaessa vaikka ylimääräinen vaippa, takavarikoitu lelu, hiuslenksuja, laastereita ja muuta täysin välttämätöntä tavaraa. Taskuttomat (eli naiselliset) collegehousut ovat syy siihen, miksi au pairin on entistä tärkeämpää omistaa muutamia huppareita ja käyttää niitä arjessa. Muuten välttämättömät tavarat eivät kulje mukana, paitsi korkeintaan rintaliiveissä.



Lisänä todellisen au pairin varustuksessa ovat myös halvat trikoopaidat, joita tulisi omistaa vähintään 50 erilaista (mieluiten kaikissa valkoisen, mustan ja harmaan sävyissä, yksivärisenä ja meleerattuna) ja perinteiset sekä trikoiset neuletakit. Näidenkin kohdalla taskut ovat suositeltavia, jotta tavarapaljous kulkee huoneesta toiseen vaivatta. Erityisesti trikooneuleiden suuret taskut ovat näppäriä tuttipullojen kuljetukseen. Kun todellinen au pair laittaa lapsikatrasta nukkumaan, on molemmissa kainaloissa yksi lapsi, kaulan ympärillä unirätit ja neuleen taskussa tuttipulloja vaikka puolijoukkueen tarpeisiin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, oikein ihanaa loppuviikkoa. Allekirjoittanut alkaa valmistautumaan yöpuulle ja tulevaan viikonloppuun kaiken glamourin keskellä. Ja mitä aiemmin mainittuun pääsiäislomaan tulee, neiti au pair suuntaa viideksi päiväksi Barcelonaan. Adios ja buenas noches!

kuvitan meidät kauas ilta-aurinkoon

Chisu - Kolmas Pyörä

Ostaako vai eikö ostaa? Musta maximekko polttelee mielessä hirmuisesti.

Piece Of Norway

UPS:n lähetti kiikutti äskettäin ulko-ovelle ison ja pehmeän paketin, josta kaivoin esiin oman, maailman pehmeimmän ja mukavimman ja violetin potkupukuni. Vanhemmat lupailivat jo joulun jälkeen haalarin tilaamista, mutta jotenkin se on aina jäänyt, kunnes perjantaina pistettiin tuumasta toimeen ja Piece Of Norway on nyt täällä. Alun perin ajattelin haluavani Jumpinin, mutta 25% alennuksesta huolimatta hinta tuntui vähän turhan kovalta, kiitos 20 euron postituskulujen. Sinällään haalarin merkillä ei ole väliä, mutta kaupoissa hypistelemäni kappaleet ovat olleet jotenkin halvan ja höttöisen tuntuisia, joten netistä tilaaminen oli ihan järkevää. Lopulta muistin nähneeni josskain PON:n mainoksen ja sieltä se oma violetti haalari lopultakin löytyi. Hinta oli samaa luokkaa Jumpinin kanssa, mutta postikuluja ei tullut joten laitoin tilauksen samantien vetämään.

Lueskelin muuten perjantai-iltana blogien kommentteja ja eri keskustelupalstoja ja onnistuin panikoitumaan täydellisesti. Kaikkialla kerrottiin Piece Of Norwayn hitaasti perille tulevista tilauksista (puhetta oli jopa useista kuukausista) ja huonosta asiakaspalvelusta. Ehdinpä siinä muutaman kyyneleenkin tirauttamaan, kun olin varma että nettihuijarit olivat iskeneet ja koko haalari jäisi saamatta. Jostakin syystä mun oma yksilöni tuli kuitenkin ajallaan (toimitusajaksi luvattiin 1-2 työpäivää), tuote oli oikea ja hyvälaatuinen. Tietenkin voisi koputtaa kolmesti puuta ja miettiä olinko joku erikoistapaus, mutta nyt on haalari kotona ja käytössä. Maailman paras ja mukavin keksintö. <3

Eilisestä postauksesta sen verran, että tosiaan pistin eilen kastanjanruskean hiusvärin päähän ja nyt luvassa olisi eilisten mokien paikkailua. Friikkasin niin paljon tyven värjäämistä, että suurin osa hiussuortuvista jäi ilman väriä ja sen vuoksi look on vähintäänkin huvittavan näköinen. Pitäisi kipittää kauppaan ostamaan toinen paketti, mutta kamala lumi ja talvi inhottavat niin paljon, etten tahtoisi nostaa itseäni penkistä ylös. Lähikaupasta ei kuitenkaan Syossin värejä saa, joten mun pitäisi vielä lähteä vähän kauemmas. Ehkä vain uhmaan säätilaa ja nappaan pyörän kellarista, matka taittuisi huomattavasti nopeammin (ja vaarallisemmin) ja pääsisin tekemään itsestäni ihmisen näköistä.

Close my eyes, here you are

Emeli Sandé - Daddy

Mun viikonloppuni on sujunut taas kotona hengatessa. Perjantaina kävin Lievestuoreella juhlistamassa luokkakaverin syntymäpäivää ja lauantaiaamuna käytiin villisporukan kanssa treenaamassa agilitya. Nyt oon vaan löhönnyt kotona, yrittänyt lukea yhteiskuntaoppia ja ruotsia ja katsonut Schindlerin listan. Mun elämästäni on tullut kamalan tylsää ja blogin päivittämisestä hankalaa, kun viikossa enemmän on huononaamapäiviä kuin laki sallisi.

Tällä hetkellä mua stressaa vanhat ihan kamalasti. Soviteltiin just äidin kanssa pukua ja tehtiin siihen vielä pieniä korjauksia (ommeltiin paikalleen irronneita neppareita jne). Kampaajan kanssa oon sopinut kampauksesta jo aikapäiviä sitten, iho on yhtä kauniin ruskettunut kuin kesällä ja meikkiä on treenattu vaikka kuinka monta kertaa, mutta mua jännittää ihan kamalasti ajatus tulevasta perjantaista. En edelleenkään tunnista tanssien nimiä (osaan kyllä kaikki) ja oon ihan varma, että tulen möhlimään vielä tosi pahasti koko koulun edessä. Toivottavasti en vaan tee sitä juuri siinä tanssissa, jonka tanssin eturivissä, hehe. Oikeastaan enemmän kuin tansseja odotan sitä, että päästään syömään porukalla hienoon ravintolaan, saadaan fiilistellä koko päivä kunnon prinsessoina ja juhlitaan jatkoja Himoksella.

Mulla oli tänään tylsää, joten napsin omasta Fashiolistastani kivoja vaatekollaaseja, jotka voisin kuvitella pistäväni päälleni.







Nää on just sellaisia vaatteita joita rakastan yli kaiken ja joita haluaisin pitää päälläni. Pitää vähän miettiä, että mihin suuntaan tässä tulee vaatekaapin sisältöä muokattua, jos tää pieni kiinteytys-/painonpudotus-/hoikistumisprojektini onnistuu. Oon kyllä huomannut, että kroppa on alkanut selkeästi kiinteytyä ja osa rasvasta on vaihtunut lihakseen, mutta töitä on tehtävä ihan hirmuisesti. Onneksi motivaatio liikkumista kohtaan on noussut ihan kamalasti, koska pelkäsin pitkään ettei multa löytyisi riittävästi intoa treenaamiseen. Kyllä sitä vaan kummasti löytyy reippautta lähteä Combat-tunneille kerta toisensa jälkeen. Siitä huolimatta, että salissa saattaakin joutua ruotsin- tai englanninopettajan viereen jumppailemaan.. :D Ootan ihan innolla noita uusia Les Mills-tunteja, jotka ainakin meidän keskuksessa lanseerataan 3.3. Kävin etukäteen urkkimassa Combat 51:n tracklistia ja oon vähän pettynyt sen suhteen, mutta ehkä siihen vielä tottuu. Toi nykyinen sarja kaikkine biiseineen on vaan ihan loistava, just tarpeeksi mättö!

Nyt öitä, mä menen katsomaan illan piristykseksi pari jaksoa iCarlya (joo..) ja sen jälkeen nukkumaan. Onneksi koulupäivä alkaa huomenna vasta kymmeneltä ja saan nukkua edes vähän pidempään!

haaveilua...

Here we go! 1. Burberryn klassinen trenssi 2. Valkoinen Land Rover Discovery 3. Chanel Reissue 2.55
4. Louis Vuitton Artsy-laukku 5. Canon EOS 5D Mk II + 6. Chanel helmikorvakorut

Jaa miksi? Trenssi on käytännöllinen ja sitten hamassa tulevaisuudessa, kun olen rikas ja kuuluisa (eikun..) joudun vakavasti harkitsemaan Burberryn trenssin hankintaa. Oon taas tällä viikolla ihastellut näitä takkeja, enkä saa niistä silmiäni irti. Auton valitsin, koska olen ikuinen katumaasturien ystävä ja valkoinen LR miellytti eniten silmää. Chanel 2.55 taitaa olla jokaisen tytön unelma ja jättikokoisena tuo laukku olisi täydellinen. Erityisesti jos sen saisi tummansinisenä. Kameraa mun ei varmastikaan tarvitse edes selittää - uusi runko ei tosiaankaan olisi pahitteeksi! LV:n Artsyn löysin sattumalta selaillessani laukkuvalikoimia ja tuossa laukussa on sitä jotakin! Bonus-korvikset laitoin, koska en saa niitä mielestäni, ne ovat aivan täydelliset!

"I'll fly with you"

Skrillex - First Of The Year (Equinox)

Käväisin tänään päiväseltään Tampereella viihdyttämässä Ellaa. Tarjolla oli shoppailu- ja kuvausterapiaa by Satu. Mun reissulla oli Ellan seuran lisäksi toinen tarkoitus: kävin ostamassa itselleni uuden käsilaukun! Vanha ja raihnainen, äidiltä peritty laukkuvanhus päätti ottaa ja kuolla viikko sitten (keskellä koulupäivää tietysti), joten päätin käyttää yhden kuvauskeikan tuotot astetta parempaan tarkoitukseen ja ostaa kunnollisen laukun. Kunnollinen laukku on se kauan himoittu Longchampin Le Pliage.

Ainiin, mikä siinä on että Subwayn tyypit onnistuvat aina runnomaan mun sämpylää. Niin kävi Petran visiitillä ja myös tänään. Ensin sain vaan puolikkaan, kun pyysin kokonaista (ai mikä syöppö?) ja kokonaisen se työntekijä leikkasi ensin veitsellä mutta lopulta repi sen auki käsillään. Subwayssa on hyvät sapuskat (grillattu kananrinta salaatilla tomaatilla kurkulla sipulilla ja makea sipuli-kastikkeella ja valkosipulilla!), mutta kyllä mua vähän ärsyttää, että saan aina niitä rumaksi silvottuja sämpylöitä. Miksi juuri minä? Mur.




Paita GT, laukku Longchamp, pöksyt Veromoda, kengät Vagabond, kello Guess


Haluisin käydä ottamassa tällaisia kuvia lisää, mutta ens kerralla matkaan voisi ottaa jalustan, koska mun kamerakäteni ei ole siitä vakaimmasta päästä.

Who are you testing? Who are you controlling?

NikitA - Искусаю (Bitten)

Haha laitoin tän biisin pienellä epäilyksellä. NikitAn biisit on tajuttoman hyviä, mutta noi videot ja biisien sanat vähän - erikoislaatuisia. Mut niin tuntuu olevan kaikkien muidenkin itä-eurooppalaisten popparien biisit.. :D

Mut joo. Mun piti käydä Petran kanssa eilen vähän kuvailemassa, mutta me intouduttiin alennusmyynneissä niin, että käytettiin kaikki aika shoppailuun. Mä yritin pitää oman budjettini mahdollisimman pienenä, että voin tuhlata rahani sit Tallinnassa, mutta koin heti Hennesille päästyäni ison ongelman. Oon etsinyt ihan liian pitkään täydellisiä lappuhaalareita (pitkä- tai lyhytlahkeisia) ja sovitellut niitä varmaan miljoona paria, mutta löysin lopultakin ne oikeat! Nyt mua vain pelottaa, että kaikilla on samanlaiset, niin kuin Hennesiltä ostettujen vaatteiden kohdalla tuppaa käymään. Mut ihan sama, nämä ovat maailman parhaimmat!




Koska mun sisäinen materialistini kiljui vieläkin, en vaan voinut vastustaa Sokoksen kempparia. Ostin hillitysti kaksi Goshin nudepalettia ja vähän kuivashampoota. Klippoteket oli viime kerralla loppu, mutta nyt sitä sai taas ja mun kesä pelastettu. Ostin vertailuksi Biozelliä (joka muuten tuoksuu ihan samalta) ja kerron teille salaisuuden. Klippoteket voitti. (Buddies-kassin ostin muuten jo kauan aikaa sitten. Sopi vaan hyvin kuvausrekvisiitaksi..)





Hengaan varmaan loppupäivän haukkujen kanssa kotosalla, koska sisällä on ihanan viileää ja tuuletin ja muu perhe lähti maalle. PLUS että intouduin taas vähän pelaamaan (The Legend of Zelda - Ocarina of Time !!!) ja mulla on yksi pahis hoidettavana. Se vaan aina tuntuu voittavan mut.. Hehe.

Pitäkää hauskaa, syökää jäätelöö ja ottakaa paljon aurinkoo! Mä lueskelen vähän aikaa teidän blogejanne (vielä ehtii linkittämään!) ja menen sen jälkeen nautiskelemaan ulkoilmasta ja lämmöstä. (:

What are you waiting for? As we go towards the light

Intiaanikesä tuli takaisin! Musta on mielettömän ihanaa aloittaa kesäloma tällaisissa helteissä, koska seuraavien kolmen viikon aikana tapahtuu kaikkea mahtavaa, niin kuin taisin edellisessä postauksessa mainita. Huomenna Joensuuhun ja parasta (Emilian miittamisen lisäksi) tässä taitaa olla se, että kävin äsken hakemassa kamerani takaisin huollosta, jee! Ehdin huolestua kamalasti siitä, että joutuisin viettämään loman alkupuolen ilman kameraa, mutta pistivät tällä kertaa Canonilla töpinää töppösiin, koska edellinen huolto kesti reilut kolme viikkoa ja nyt meni puolitoista. Kävin tänään kameran haun ohessa penkomassa keskustan vaatekauppoja ja nautin tosta ihanasta lämpötilasta. Nyt kelpaa istua omassa huoneessa tuulettimen kanssa ja juoda raparperisimaa, nam!


Mäkin sorruin tähän uuteen, hienoon teinivillitykseen: minituubiin. Ehkä maailman näppärin keksintö ohuiden tai lörppöjen toppien alla. Ostin omani Ginasta mustana ja turkoosina ja tykkään ihan sairaasti, koska kaappiin on alkanut ilmestyä just noita edellä mainittuja ohuita toppeja, jotka näyttää vähän tyhmiltä joko paksun topin tai pelkkien rintsikoiden kanssa. Myös shortsit ja toppi ovat tän päivän ostoksia. En oikein tiedä, että mihin noi shortsit yhdistäis, mutta ne olivat aivan ihanan väriset ja sen takia pakko saada!
Ainiin ja kakkoskuvassa mun uudet rakkauskenkäni: Vagabondin Florencet. Maailman kauneimmat ja ennen kaikkea mukavimmat kopot. Voisin vaikka nukkua ne jalassa, hehe!

Ainiin! Kuunnelkaa kaikki Norma Sassia. Maailman paras, uusi bändi!


So Hip They're Hopeless


Robbery


Mä lähden nyt katsomaan Täykkärien kauden päätöstä, näkyillään!


// AINIIN!
Osallistukaahan kaikki Rosan blogin arvontaan, siellä on luvassa superkiva palkinto!