Toronto part 2

Jos vielä edellisessä matkaani liittyneessä postauksessa jäi epäselväksi: Toronto oli yhdellä sanalla kuvailtuna mieletön. En ole aikaisemmin käynyt todellisessa suurkaupungissa ja aluksi jopa pelkäsin ajatusta niin suuresta paikasta, jossa voisin eksyä tai tulla ryöstetyksi. Ensimmäisen päivän jälkeen kuitenkin tajusin, että Toronto on kaltaiseni maalaisturistin kannalta harvinaisen selkeä kaupunki. Ratikkareitti majapaikalta kulki samaa katua pitkin 17 pysäkinvälin verran Eaton Centrelle, josta pääsi joko metroasemalle tai lyhyen kävelymatkan päähän muusta keskusta-alueesta. Tulopäivänä, eli tiistaina oli itse kukin pahasti hukassa ja sekaisin aikaeron takia, mutta keskiviikkona liikkuminen keskustassa tuntui jo aivan loogiselta. Jos pelkäsi eksyvänsä, maamerkiksi kykeni ottamaan jonkin korkeista pilvenpiirtäjistä tai CN Towerin, jonka siluetti näkyi lähes kaikkialle.

Koska meillä oli vain viikko aikaa, ostimme koko perheelle Toronto City Passin, jonka avulla pääsi "tärkeimpiin" ja yleisimpiin turistikohteisiin, eikä niissä tarvinnut paikan päällä säätää lipunoston ja muiden byrokratiaongelmien kanssa. 62 dollarilla sai sisäänpääsyn CN Toweriin, Casa Lomaan, Toronton eläintarhaan, Royal Ontario Museumiin sekä Ontario Science Centeriin, joista itse kävin neljässä. Vain OSC ei kiinnostanut ja oli perheen miesväen mukaan vielä lapsekkaampi versio Vantaan Heurekasta. En siis menettänyt mitään jättäessäni menemättä kyseiseen paikkaan. Joka tapauksessa muut passin kohteet olivat tosi mielenkiintoisia ja erityisesti eläintarhassa olisin saanut käytettyä loputtomasti aikaa. Liimauduin jaguaarien luokse puoleksi tunniksi, enkä olisi millään halunnut lähteä pois kääpiövirtahevon ja pandojen luota.

City Passin paikoista myös Casa Loma, torontolaisen miljonäärin 1900-luvulla rakennuttama linna on varsin mainitsemisen arvoinen. Goottilaistyylisessä rakennuksessa oli loputtomasti huoneita ja ne kaikki oli sisustettu käsittämättömän hienosti. Rakennuksen puutarha oli käsittämättömän hieno ja olisin ottanut siitä enemmänkin kuvia, mutta eräs nuori pariskunta intoutui ottamaan nurmikentällä toisistaan kuvia tekemässä kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä.. :D Oli muuten hienoa huomata kellarikerroksessa, että linnassa on myös kuvattu lukuisia elokuvia ja tv-sarjoja, kuten X-Men, Chicago, Cocktail, The Vow ja Nikita. Nyt jälkikäteen olen suunnitellut katsovani mm. The Vow'n ja Chicagon uudestaan tunnistaakseni niistä mahdollisesti tuttuja paikkoja!

Mun perheeni ei ole koskaan ollut mikään hotellien ystävä, joten alun alkaen puhuttiin, että vuokraisimme mieluummin käyttöömme talon, jossa olisi mahdollisuus elää omaa elämää. Paikallisen kontaktinsa kautta isä löysikin meille kivan kodin, joka sijaitsi aivan keskustan tuntumassa, Leslievillen kaupunginosassa. Alueella oli viehättäviä, pieniä taloja ja ihastuin itse sen boheemiin, mutta turvalliseen luonteeseen. Queen streetin itäinen osa oli Leslievillen keskipisteenä ja sen varrelle oli keskittynyt myös alueen liike-elämä. Kadun varrella oli lukuisia orgaanisiin tuotteisiin erikoistuneita ruokakauppoja, sekä erikoismyymälöitä lihalle, juustoille, kalalle ja juustoille. Lisäksi Queen st:n varrelta löysi myös pikkuputiikkeja (mm. ihania eläintarvikeliikkeitä!), kahviloita ja mielettömiä pikkuravintoloita. Illastimme ensimmäisenä päivänämme ranskalaistyylisessä bistrossa, jossa söin elämäni herkullisinta lammasta pinaatin, korvasienien ja ohran(?) kera. Tietysti omalta osaltani maan alkoholin anniskeluikäraja oli pieni pettymys: olen itse vain muutamaa kuukautta vajaan 19 vuotta, joten jouduin tyytymään ravintoloissa viinilasillisen sijasta pelkkään veteen. En tietenkään lähtenyt reissuun viinan kiilto silmissä, mutta olen pikku hiljaa tottunut siihen, että hyvä ruoka kaipaa rinnalleen myös hyvän viinin ja sen vuoksi tilanne tuntui vähän epäreilulta.

Pakko mainita, että yksi kaupungin yliarvostetuimmista kohteista on Toronto Islands. Monet olivat etukäteen hehkuttaneet meille pääsaaren kaunista luontoa ja fiilistä, joka muistuttaa Suomenlinnaa. Olin kuitenkin todella pettynyt päästessäni ulos lautalta: edessä näkyi likainen puistoalue, josta paljastui vielä myöhemmin varsin erikoinen hajumaailma. Kiertelimme puistoissa muutamia tunteja ja vaikutelma vahvistui vain lisää. Joka paikka oli täynnä kanadanhanhia ja lokkeja, joiden ulosteita kaikki ruohikot, kävelytiet kuin ranta-alueetkin olivat täynnä. Erityisesti rantaa lähestyessä hajut muuttuivat entistä epämiellyttävämmiksi. Ehkä turistin kannalta paikka ei ollut aivan oikea, mutta ymmärrän paikallisten halun päästä hetkeksi pois metropolialueelta vähän vehreämpään ympäristöön. Esimerkiksi heinäkuun ensimmäisenä päivänä, Canada dayna saari on kuulemma pullollaan torontolaisia perheineen piknikillä ja uimassa, koska alueelta löytyvät suuren puiston lisäksi kaupungin parhaat uimarannat.

Vielä yksi postaus luvassa, sillä käsittelemättä taitavat olla ainakin Niagara falls ja eläintarha..! :)

YO, Maiju -13

Maijun YO-kuvia eiliseltä. Kaatosade vaihtui helteeseen ja sadepilvi kiersi Viitaniemen kaukaa, mutta improvisaation voimin selvittiin ja lopputulos oli meille molemmille mieleinen.

Kamerakokoonpanoni on muuten kokenut pienoisen muodonmuutoksen. Canon EOS 1000D vaihtui taannoin EOS 600D:hen ja 85/1.8 on nykyään 50/1.4. Kanadan reissun kuvat olen sen sijaan kuvannut Postin aiheuttamien ongelmien vuoksi kuvannut 40/2.8-lasilla (jonka kanssa en koskaan päässyt yhteisymmärrykseen), joka päätyi matkan jälkeen isälleni vanhan 1000D:n seuraksi.

Toronto part 1

Kotona taas! Takana enemmän kuin kellon ympärys matkustamista ja huikean hieno reissu. Kameralla pyörii lähemmäs 2000 kuvaa, jotka pitäisi plarata läpi. Ajattelin kuitenkin heittää esille heti muutaman, jotka nappattiin kahden ensimmäisen päivän aikana. Nyt väsyttää niin paljon, etten jaksa kirjoitella enempää. Eiköhän myöhemmin tällä viikolla ole luvassa tarkempaa sepustusta reissusta. Sen voin vaan sanoa, että sydän todellakin jäi Torontoon ja suurkaupungin vilkkaaseen elämään, vaikken niin uskonut edes käyvän.

sandalwood mandarine vanilla

Escada Incredible Me, Dior Hypnotic Poison eau sensuelle, D&G 18 La Lune,
D&G 3 L'impératrice, Juicy Couture Viva La Juicy, D&G Light Blue

Maagista ja jouluista oloa odotellessa. Tällä hetkellä mielessä painavat lähinnä ylioppilaskirjoituksiin lukeminen ja kouluhommat, joita olisi tarkoitus tehdä heti joulunpyhien jälkeen. Haluaisin kovasti viettää loman nukkuen ja laiskotellen, mutta helmi-maaliskuu lähestyy liian nopeaa vauhtia, joten vaihtoehtoja ei taida olla. C'est la vie, otetaan sitten ensi jouluna tämä loma takaisin.

eilen tuli huhtikuu ja huomenna olet poissa

Lempparikaksoset Janni ja Juuni soittivat aamupäivällä ja heittivät aivan hullun idean: ajellaan kolmestaan Tuurin kyläkauppaan. Kuolettavan tylsä sunnuntai Inceptionin parissa vaihtui kerrassaan loistavaan roadtripiin halki Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan ja kuinka hauskaa taas olikaan. Ostin isälle uistimen, kiljuin juostessani kaatosateessa kauppaan, toin mukanani autoon Olavi Uusivirran levyn ja höpöttelin Arekselle peräkonttiin. Nyt taidan katsoa vielä hetken olympialaisia ja lähden nukkumaan. Kuulin nimittäin huhua, että autokoulu alkaisi huomenna.

matkakuumetta ilmassa

Koitan tässä pakkailla tavaroita, mutta siitä ei tietenkään tule mitään. Tuntuu kuin kylmä kesä olisi vienyt mukanaan myös kaikki kesävaatteet, joille olisi nyt enemmän tarpeeksi kuin käyttöä.

Sunnuntai-iltana starttaa bussi Tallinnasta kohteenaan Split, Kroatia. Luvassa 30 tuntia istumista ja yksi välietappi, josta ei ole vielä sen tarkempaa tietoa (veikkaan Puolaa tai Itävaltaa). Kohteessa odottavat paahtava auringonpaiste, pitkät illat ja neljä koiranäyttelyä.

Pitäkää peukkuja ja elokuussa tavataan taas!

Turinointia kielimatkasta

Edellisessä postauksessa kyselinkin jo, olisiko teillä kiinnostusta kuulla pidempääkin selostusta mun kielimatkastani. Annettujen kommenttien perusteella päätin raapustella kolmeviikkoisesta vähän enemmänkin. Ensimmäisessä osiossa vähän taustoja ja itse kurssista. (:

Osallistuin tosiaan erään nimeltämainitsemattoman järjestön kolmiviikkoiselle kielimatkalle Ruotsin Visbyssä. Oma kurssini oli suunnattu tuleville abiturienteille, jotka haluavat kirjoittaa ruotsin seuraavan lukuvuoden aikana. Samaan aikaan kohteessa pyöri myös normaali Classic-kurssi 13-17-vuotiaille ja ryhmät olivat erossa toisistaan ainoastaan oppitunneilla. Ympärillä siis pyöri kaikenikäistä porukkaa 24/7 kolmen viikon ajan.





Idea kielimatkalle lähtemisestä tuli alunperin vanhemmiltani. Veljellä oli lukioaikana pitkään oma matikanopettaja preppaamassa kirjoituksia ja yliopiston pääsykokeita varten, joten mulle haluttiin tarjota jonkinlainen vastaava koulutyötä tukeva juttu. Kaikkien muiden kirjoitettavien aineiden paitsi ruotsin suhteen mulla on varsin vahva olo ja toivon todellakin saavani hyvät paperit, joten haaveilin että kolmeviikkoisella intensiivikurssilla voisin paikata edes joitakin aukkoja, joita mun ruotsin taidoistani löytyy. En tietenkään olettanut, että lyhyessä ajassa saisin itselleni täydellisen kielitaidon, mutta toivoin saavani edes jotakin apua ja ennen kaikkea motivaatiota opiskeluun.

Matka Visbystä taitettiin laivalla Turusta Tukholmaan ja Nynäshamnista Gotlantiin. Aikaa koko helahoitoon kului vuorokausi, kun otetaan huomioon että kotoa Jyväskylästä piti vielä päästä Turkuun. Pitkässä matkassa oli tietenkin hyvänä puolena se, että ihmisiin ehti tutustua vähän enemmän kuin nopealla lentomatkalla ja oma kaveriporukkakin alkoi jonkin verran hahmottua. Mun kämppikseni oli Classic-kurssin puolelta ja vuotta nuorempi (= eri kotiintuloajat), mutta siitä ei koitunut minkäänlaisia ongelmia, koska iltaisin huonetarkastukset tehtiin vanhemman asukin kotiintuloajan mukaan.





Mitä kurssi sitten sisälsi? Opetusta oli luonnollisesti tärkein juttu ja sen vuoksihan Ruotsiin tuli lähdettyä. Koulua oli viitenä päivänä viikossa, maanantaista perjantaihin. Päivä alkoi yhdeksältä yhteisellä briiffauksella, jossa kerrottiin päivän ohjelmasta ja oppitunnit alkoivat n. puolta tuntia myöhemmin. Niitä oli päivittäin kolme: kaksi suomalaisen, yksi ruotsalaisen opettajan kanssa. Suomalaisen opettajan kanssa käytiin läpi abikirjaa ja keskityttiin lähinnä kielioppiin. Lisäksi tehtiin yksi kuuntelu (olin ko. päivänä kipeänä, joten se jäi välistä), saatiin mahdollisuus vastata kirjalliseen kokeeseen ja kirjoitettiin kaksi esseetä. Viimeisenä koulupäivänä kaikki tekivät kokeen, jonka avulla sai tietää oman osaamistasonsa eurooppalaisen viitekehyksen mukaan. Oma tulokseni oli B2, josta olin positiivisesti yllättynyt, koska koin kokeen aika haastavaksi.

Meille tuli joka päivä kasa läksyjä, jotka sitten tarkastettiin seuraavilla tunneilla. Kuulostaa varmasti kamalan tylsältä, mutta itse sain tästä opetusmetodista todella paljon irti. Samalla kun vastauksia käytiin läpi, opettaja selitti meille yksityiskohtaisesti miksi mitäkin tuli mihinkin ja antoi aina aiheeseen liittyen vinkkejä, joista voisi olla hyötyä kirjoituksissa. Mulla on nyt kirjan sivut ja mukana kulkeneen vihkon kansi täynnä muistisääntöjä ja idiomaattista kielen osaamista todistavia lausahduksia, jotka tulee varmasti kerrattua ennen kirjoituksia.

Ruotsalaisen opettajan tunneilla kerrattiin pääasiassa sanastoa kirjan tehtävien avulla ja joskus leikittiin jotain kirjain- ja sanaleikkejä. En kokenut hyötyväni aamun ensimmäisistä tunneista hirveästi, koska olin poikkeuksetta aika väsynyt (ai mitkä yöunet?) ja tehtävien tekeminen oli tylsää, mutta oli hienoa huomata että kolmen viikon aikana opettajan hankalaa aksenttia rupesi oikeastaan ymmärtämään. Ensimmäisillä tunneilla kaikki tuijottivat toisiaan monttu auki, koska kukaan ei tuntunut ymmärtävän mitään, mutta loppumatkasta ymmärryksen kanssa ei ollut enää minkäänlaista ongelmaa. Ympärillä kaikki puhuivat riikinruotsia ja gotlenskaa (paikallinen, omituinen murre), joten keskittymiskyky joutui välillä ihan äärirajoille, kun tarjolla ei ollutkaan korvalle niin tuttua suomenruotsia.





Jäikö vielä jotakin kysyttävää? Seuraavassa osassa taidan höpötellä kaikkea muuta Visbystä ja Gotlannista itsestään, shoppailusta ja vielä jotakin muuta matkasta itsestään. Kysymyksiä saa luonnollisesti jättää kommenttiboksiin! (: