Kotona.

Olen taas kotona. Joka päivä odotan, että saisin tekosyyn lähteä takaisin Brysseliin, törmäisin kadun kulmassa hoitolapsiini, tapaisin Belgian aikaisia ystäviä... Mitä tahansa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, kuin joku olisi repinyt mut juuriltani ja heittänyt väärään paikkaan. Kotiutuminen Suomeen ei ollut todellakaan niin helppoa, kuin toivoin. En kuule enää ympärilläni ranskan kieltä, en näekään rakkaita ystäviä päivittäin tai viikottain, en kulje ratikalla läpi tuttujen maisemien, en voi halata pikkuisia tai istuskella Cinquantenairella lukemassa kirjaa. Don't get me wrong: paluu Suomeen oli tietyllä tapaa helpotus, ikään kuin siirtymä elämässä eteenpäin. Sydän vain sattui jäämään toiseen maahan ja toiselle puolelle Eurooppaa. Kaupunkiin, jossa sain tilaisuuden kasvaa henkisesti, löytää itseni, kokeilla siipiäni.

11 kuukautta Belgiassa olivat toden totta hieno kokemus. Tapasin mielettömiä ihmisiä, olin ensimmäistä kertaa elämässäni täysin itsenäinen ja vastuussa teoistani, seikkailin, itkin ja nauroin. Vuoropäivinä kirosin kuinka "Belgia on paska maa" ja vannoin rakkauttani Brysseliä kohtaan. Kuluneiden viikkojen aikana olen kuitenkin huomannut sanovani, että lähtö Brysseliin oli elämäni huonoin päätös. Nyt tulevaisuus on entistä sumuisempi. Koska opiskelu pääsykokeisiin ei sujunut suunnitelmien mukaan jäin jälleen kerran ilman koulupaikkaa. Edessä on toinen välivuosi, joka tuntui alkuun musertavalta. Pelkäsin oman reaktioni sijaan muiden suhtautumista minuun: olisinko kavereiden silmissä täysi nolla, kun en vieläkään päässyt korkeakouluun? Toisten ihmisten kohtaaminen tuntuu edelleenkin pelottavalta, koska tietyllä tapaa häpeän faktaa, että vietän tämänkin vuoden töissä, enkä koulussa.

Ei mun elämäni kuitenkaan niin synkkää ole. On ollut ihanaa palata takaisin rakkaan koiranäyttelyharrastuksen pariin. Kuluneina viikonloppuna olen kokenut niin mielettömiä ilon kuin pettymyksenkin tunteita, esittänyt hurmaavia koiria ja viettänyt loistavaa aikaa toisten koiraihmisten kanssa. Tänän kuitenkin tapahtui jotain erityisen iloista; sain työpaikan! Voin siis viettää tulevan viikonlopun enemmän kuin levollisin mielin, sillä maanantaina alkaa ihan uusi luku elämässä. Aloitan työssä, johon en olisi päässyt ilman kuluneen vuoden kokemuksia. Se tuntuu hyvältä.

Postauksen kuvituksia roadtripiltä, jonka tein vanhempieni kanssa ennen paluuta Suomeen. Bryssel, Luxemburg, Schwarzwald ja Baden-Baden. Lisää luvassa.

Throwback: Pairi Daiza

Guess who's back. Täällä taas. Suomessa. Kerron kuulumisia myöhemmin, mutta nyt aika pienelle throwbackille. Kävin viimeisenä viikonloppunani perjantai-illan silmillä Pairi Daiza-eläintarhassa, joka osoittautui vielä hienommaksi kuin uskalsin kuvitella. Antaa kuvien puhua puolestaan.

Gent gand ghent

Tasan kaksi kuukautta ja mun työrupeamani Brysselissä loppuu. Kolmen viikon päästä olen jo Suomessa odottamassa pääsykokeita. Hassua. Olen tänään panikoinut enhaluatakaisinsuomeen-syndoomani kanssa ja löysin itseni jälleen kerran selaamasta hollantilaisten yliopistojen opintotarjontaa, kun sisäänpääsy suomalaiseen yliopistoon alkaa tuntua mahdottomalta. Pääsykokeisiin lukeminen on viime aikoina takunnut ihan urakalla erinäisten tekosyiden kuten vapun, leivontaoperaatioiden, retkien ja muun hauskanpidon vuoksi. Tänään olin oikeasti aikeissani lukea ahkeraan, mutta antihistamiinin vaikutuksesta tämän postauksenkin kirjoittaminen tuntuu järjettömän raskaalta. Aivot eivät toimi ja nukuttaa, eikä kahvikaan tunnu auttavan.

Koska viimeiset kuukaudet menevät niin nopeasti on viimeisten viikonloppujen aikana nähtävä ja koettava mahdollisimman paljon. Kävin eilen muutaman muun au pairin kanssa pikaisella visiitillä Gentissä, Itä-Flanderin pääkaupungissa. Tästäkään kaupungista en tiennyt etukäteen mitään; ainoastaan Leie-joen ja hyvämaineisen (hollanninkielisen) yliopiston. Ilmeisesti se kuitenkin riitti, keskusta-alue osoittautui varsin pieneksi ja siellä oli helppoa suunnistaa. Mitään suurta rakkautta en Gentiä kohtaan saanut syntymään, mutta joen varrelle rakennetut talot ja pienet kahvilat olivat hurmaavia, eivät kuitenkaan mitään uniikkia. Belgian matkaajan kannattaa kuitenkin poiketa Gentissä, jos haluaa tutustua kauniiseen ja vanhaan kaupunkiin, joka on helpon ja edullisen junamatkan päässä Brysselistä. Kuulin muiden au pairien kertovan, että kaupungissa on paljon samaa Brüggen kanssa, mutta se ei ole turistien parissa läheskään yhtä suosittu kuin Brügge, jossa liikkuminen keskusta-alueella voi olla hyvinkin hankalaa.























Ai niin. Mulla on ollut viime aikoina isoja ongelmia Bloggerin kanssa; en kykene kommentoimaan niin oman kuin muidenkaan blogien postauksiin. En tiedä mistä moinen johtuu ja olen yrittänyt kaikkeni, mutta en jostakin syystä saa ongelmaa ratkaistua. Kenelläkään muulla samoja ongelmia tai tietoa miten asian saisi korjattua?

Kuninkaallisilla kylässä

... Ei nyt sentään, mutta melkein. Joka kevät Belgian kuningashuone avaa Laekenin kesäasumuksen yhteyteen rakennettujen kasvihuoneiden ovet yleisölle kolmen viikon ajaksi. Torstaina suuntasin Annin ja Mandyn kanssa kurkistamaan paljon ylistettyjä kasvihuoneita ja wau -- ne olivat aivan käsittämättömän hienot. Kuvien ottamisen kannalta päivä oli sateen ja sumun takia hankala, kaikki oli jopa paljaalla silmällä katsottuna harmaata ja utuista. Myös ne kuuluisat eläkeläisten turistiryhmät tuottivat pieniä hankaluuksia, aina joku tunki eteen juuri sillä täydellisellä hetkellä, jolloin olisin ottanut kuvan. Jos osutte huhtikuun loppupuolella Brysseliin, kannattaa ehdottomasti käydä kurkistamassa Laeken samalla alueella sijaitsevan Atomiumin ja kiinalaisen paviljongin lisäksi.