väriä purkista

Herra Ylppö & Ihmiset - Mies Murtuu

Mun on pitänyt itseruskettavista jo jonkin aikaa postausta, niin täältäpä pesee. Alkutietona voisin kertoa, että tutustuin itseruskettaviin varsinaisesti vasta viime keväänä, kun sain kaveriltani lahjaksi purkin Yves Rocherin 3 in 1-ruskettavaa. Kaverillani ei sille ollut käyttöä, joten lahjoitti mömmön mulle ja toukokuun ajan lotrasinkin aineella ihan kiitettävästi. Lopputulos oli kivan luonnollinen ja vältyin jopa ensikertalaisen pahimmalta mokalta: ylenpalttiselta oranssiudelta ja läikikkyydeltä. Kesällä pintaan tuli oikea rusketus, jota lähinnä tehostin itseruskettavalla, koska innostuin ihan tosissani ruskettumisesta, ekaa kertaa moneen vuoteen.

Alkutalvesta aloin seurailemaan, että viimeisetkin rusketuksen rippeet katosivat iholta ja aloin näyttämään tuttuun tapaan harmaalta, koska mulle ei ole luotu erityisen nättiä ihonväriä. Myös wanhat alkoivat painaa päälle ja mua stressasi ajatus siitä, miten mekko näytti kesällä superhyvältä ruskettuneella iholla ja nyt näyttäisin laimealta, jollei asialle tehtäisi jotakin. Joulukuun aikana kävin kaksi hyvin lyhyttä kertaa solariumissa, mutta koin sen vähän epämiellyttäväksi ja päätin palata takaisin itseruskettavien pariin. Loppupeleissä tilaukseen lähti Yves Rocherin ja Indiedaysin kampanjan kautta kolme tuotetta: itseruskettava kasvoille, suihke vartalolle ja vartalokuorinta. Noilla tuotteilla loihdin itselleni wanhoihin omasta mielestäni varsin onnistuneen ja kauniin rusketuksen (tämä kuva on varmasti hyvä havainnollistamaan) ja olen siihen aivan järjettömän tyytyväinen vieläkin.



Nämä ovat ne tuotteet, joilla olen onnistunut. Tekisi mieli kokeilla muitakin merkkejä, mutta Yves Rocher on näiden kokemusten perusteella ylivoimainen, koska tuotteet ovat hinnaltaan edullisia ja lopputulos sopivan luonnollinen. Mutta miksi sitten itseruskettavia ja miksi haluankin näyttää ruskettuneelta ympäri vuoden? Kolme-neljä vuotta sitten tykkäsin vielä kovasti kalpeasta ihosta ja kesäisin välttelin aika tehokkaasti aurinkoa. Onneksi on tullut tajuttua, että näytän huomattavasti terveemmältä ja jotenkin myös kiinteämmältä ruskettuneella iholla. Koska mulla on näin vaaleat hiukset, näytän talvisen ihon kanssa herkästi liiankin kalpealta, mutta pieni rusketus saa lookin jotenkin nätimmäksi. Tässäkin kohtaa on tietty pieni riski näyttää överioranssilta/-ruskealta malibu-barbielta, mutta koitan pysyä hyvän maun rajoissa.. :D

Pakko vielä mainita, että palasin juuri kotiin maailman rankimmalta Bodycombat-tunnilta. Ohjaaja oli tehnyt yhdistelmän sarjoista 42 ja 50 ja lopputulos oli vähintäänkin tappavan rankka. Hauskaa mulla kyllä oli, mutta en ole myöskään ikinä ollut näin väsynyt tunnin jälkeen. Ihanaa päästä taas aloittelemaan treenaaminen, kun viime viikolla tuli väkisinkin pidettyä taukoa kaiken kiireen keskellä. Erityisen jänskää on uusien Les Mills-tuntien lanseeraus 3.3. Ajattelin käydä tuona viikonloppuna kokeilemassa uudet Combatit, Attackit ja Balancet, jee!