Toronto part 2

Jos vielä edellisessä matkaani liittyneessä postauksessa jäi epäselväksi: Toronto oli yhdellä sanalla kuvailtuna mieletön. En ole aikaisemmin käynyt todellisessa suurkaupungissa ja aluksi jopa pelkäsin ajatusta niin suuresta paikasta, jossa voisin eksyä tai tulla ryöstetyksi. Ensimmäisen päivän jälkeen kuitenkin tajusin, että Toronto on kaltaiseni maalaisturistin kannalta harvinaisen selkeä kaupunki. Ratikkareitti majapaikalta kulki samaa katua pitkin 17 pysäkinvälin verran Eaton Centrelle, josta pääsi joko metroasemalle tai lyhyen kävelymatkan päähän muusta keskusta-alueesta. Tulopäivänä, eli tiistaina oli itse kukin pahasti hukassa ja sekaisin aikaeron takia, mutta keskiviikkona liikkuminen keskustassa tuntui jo aivan loogiselta. Jos pelkäsi eksyvänsä, maamerkiksi kykeni ottamaan jonkin korkeista pilvenpiirtäjistä tai CN Towerin, jonka siluetti näkyi lähes kaikkialle.

Koska meillä oli vain viikko aikaa, ostimme koko perheelle Toronto City Passin, jonka avulla pääsi "tärkeimpiin" ja yleisimpiin turistikohteisiin, eikä niissä tarvinnut paikan päällä säätää lipunoston ja muiden byrokratiaongelmien kanssa. 62 dollarilla sai sisäänpääsyn CN Toweriin, Casa Lomaan, Toronton eläintarhaan, Royal Ontario Museumiin sekä Ontario Science Centeriin, joista itse kävin neljässä. Vain OSC ei kiinnostanut ja oli perheen miesväen mukaan vielä lapsekkaampi versio Vantaan Heurekasta. En siis menettänyt mitään jättäessäni menemättä kyseiseen paikkaan. Joka tapauksessa muut passin kohteet olivat tosi mielenkiintoisia ja erityisesti eläintarhassa olisin saanut käytettyä loputtomasti aikaa. Liimauduin jaguaarien luokse puoleksi tunniksi, enkä olisi millään halunnut lähteä pois kääpiövirtahevon ja pandojen luota.

City Passin paikoista myös Casa Loma, torontolaisen miljonäärin 1900-luvulla rakennuttama linna on varsin mainitsemisen arvoinen. Goottilaistyylisessä rakennuksessa oli loputtomasti huoneita ja ne kaikki oli sisustettu käsittämättömän hienosti. Rakennuksen puutarha oli käsittämättömän hieno ja olisin ottanut siitä enemmänkin kuvia, mutta eräs nuori pariskunta intoutui ottamaan nurmikentällä toisistaan kuvia tekemässä kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä.. :D Oli muuten hienoa huomata kellarikerroksessa, että linnassa on myös kuvattu lukuisia elokuvia ja tv-sarjoja, kuten X-Men, Chicago, Cocktail, The Vow ja Nikita. Nyt jälkikäteen olen suunnitellut katsovani mm. The Vow'n ja Chicagon uudestaan tunnistaakseni niistä mahdollisesti tuttuja paikkoja!

Mun perheeni ei ole koskaan ollut mikään hotellien ystävä, joten alun alkaen puhuttiin, että vuokraisimme mieluummin käyttöömme talon, jossa olisi mahdollisuus elää omaa elämää. Paikallisen kontaktinsa kautta isä löysikin meille kivan kodin, joka sijaitsi aivan keskustan tuntumassa, Leslievillen kaupunginosassa. Alueella oli viehättäviä, pieniä taloja ja ihastuin itse sen boheemiin, mutta turvalliseen luonteeseen. Queen streetin itäinen osa oli Leslievillen keskipisteenä ja sen varrelle oli keskittynyt myös alueen liike-elämä. Kadun varrella oli lukuisia orgaanisiin tuotteisiin erikoistuneita ruokakauppoja, sekä erikoismyymälöitä lihalle, juustoille, kalalle ja juustoille. Lisäksi Queen st:n varrelta löysi myös pikkuputiikkeja (mm. ihania eläintarvikeliikkeitä!), kahviloita ja mielettömiä pikkuravintoloita. Illastimme ensimmäisenä päivänämme ranskalaistyylisessä bistrossa, jossa söin elämäni herkullisinta lammasta pinaatin, korvasienien ja ohran(?) kera. Tietysti omalta osaltani maan alkoholin anniskeluikäraja oli pieni pettymys: olen itse vain muutamaa kuukautta vajaan 19 vuotta, joten jouduin tyytymään ravintoloissa viinilasillisen sijasta pelkkään veteen. En tietenkään lähtenyt reissuun viinan kiilto silmissä, mutta olen pikku hiljaa tottunut siihen, että hyvä ruoka kaipaa rinnalleen myös hyvän viinin ja sen vuoksi tilanne tuntui vähän epäreilulta.

Pakko mainita, että yksi kaupungin yliarvostetuimmista kohteista on Toronto Islands. Monet olivat etukäteen hehkuttaneet meille pääsaaren kaunista luontoa ja fiilistä, joka muistuttaa Suomenlinnaa. Olin kuitenkin todella pettynyt päästessäni ulos lautalta: edessä näkyi likainen puistoalue, josta paljastui vielä myöhemmin varsin erikoinen hajumaailma. Kiertelimme puistoissa muutamia tunteja ja vaikutelma vahvistui vain lisää. Joka paikka oli täynnä kanadanhanhia ja lokkeja, joiden ulosteita kaikki ruohikot, kävelytiet kuin ranta-alueetkin olivat täynnä. Erityisesti rantaa lähestyessä hajut muuttuivat entistä epämiellyttävämmiksi. Ehkä turistin kannalta paikka ei ollut aivan oikea, mutta ymmärrän paikallisten halun päästä hetkeksi pois metropolialueelta vähän vehreämpään ympäristöön. Esimerkiksi heinäkuun ensimmäisenä päivänä, Canada dayna saari on kuulemma pullollaan torontolaisia perheineen piknikillä ja uimassa, koska alueelta löytyvät suuren puiston lisäksi kaupungin parhaat uimarannat.

Vielä yksi postaus luvassa, sillä käsittelemättä taitavat olla ainakin Niagara falls ja eläintarha..! :)