Turinointia kielimatkasta

Edellisessä postauksessa kyselinkin jo, olisiko teillä kiinnostusta kuulla pidempääkin selostusta mun kielimatkastani. Annettujen kommenttien perusteella päätin raapustella kolmeviikkoisesta vähän enemmänkin. Ensimmäisessä osiossa vähän taustoja ja itse kurssista. (:

Osallistuin tosiaan erään nimeltämainitsemattoman järjestön kolmiviikkoiselle kielimatkalle Ruotsin Visbyssä. Oma kurssini oli suunnattu tuleville abiturienteille, jotka haluavat kirjoittaa ruotsin seuraavan lukuvuoden aikana. Samaan aikaan kohteessa pyöri myös normaali Classic-kurssi 13-17-vuotiaille ja ryhmät olivat erossa toisistaan ainoastaan oppitunneilla. Ympärillä siis pyöri kaikenikäistä porukkaa 24/7 kolmen viikon ajan.





Idea kielimatkalle lähtemisestä tuli alunperin vanhemmiltani. Veljellä oli lukioaikana pitkään oma matikanopettaja preppaamassa kirjoituksia ja yliopiston pääsykokeita varten, joten mulle haluttiin tarjota jonkinlainen vastaava koulutyötä tukeva juttu. Kaikkien muiden kirjoitettavien aineiden paitsi ruotsin suhteen mulla on varsin vahva olo ja toivon todellakin saavani hyvät paperit, joten haaveilin että kolmeviikkoisella intensiivikurssilla voisin paikata edes joitakin aukkoja, joita mun ruotsin taidoistani löytyy. En tietenkään olettanut, että lyhyessä ajassa saisin itselleni täydellisen kielitaidon, mutta toivoin saavani edes jotakin apua ja ennen kaikkea motivaatiota opiskeluun.

Matka Visbystä taitettiin laivalla Turusta Tukholmaan ja Nynäshamnista Gotlantiin. Aikaa koko helahoitoon kului vuorokausi, kun otetaan huomioon että kotoa Jyväskylästä piti vielä päästä Turkuun. Pitkässä matkassa oli tietenkin hyvänä puolena se, että ihmisiin ehti tutustua vähän enemmän kuin nopealla lentomatkalla ja oma kaveriporukkakin alkoi jonkin verran hahmottua. Mun kämppikseni oli Classic-kurssin puolelta ja vuotta nuorempi (= eri kotiintuloajat), mutta siitä ei koitunut minkäänlaisia ongelmia, koska iltaisin huonetarkastukset tehtiin vanhemman asukin kotiintuloajan mukaan.





Mitä kurssi sitten sisälsi? Opetusta oli luonnollisesti tärkein juttu ja sen vuoksihan Ruotsiin tuli lähdettyä. Koulua oli viitenä päivänä viikossa, maanantaista perjantaihin. Päivä alkoi yhdeksältä yhteisellä briiffauksella, jossa kerrottiin päivän ohjelmasta ja oppitunnit alkoivat n. puolta tuntia myöhemmin. Niitä oli päivittäin kolme: kaksi suomalaisen, yksi ruotsalaisen opettajan kanssa. Suomalaisen opettajan kanssa käytiin läpi abikirjaa ja keskityttiin lähinnä kielioppiin. Lisäksi tehtiin yksi kuuntelu (olin ko. päivänä kipeänä, joten se jäi välistä), saatiin mahdollisuus vastata kirjalliseen kokeeseen ja kirjoitettiin kaksi esseetä. Viimeisenä koulupäivänä kaikki tekivät kokeen, jonka avulla sai tietää oman osaamistasonsa eurooppalaisen viitekehyksen mukaan. Oma tulokseni oli B2, josta olin positiivisesti yllättynyt, koska koin kokeen aika haastavaksi.

Meille tuli joka päivä kasa läksyjä, jotka sitten tarkastettiin seuraavilla tunneilla. Kuulostaa varmasti kamalan tylsältä, mutta itse sain tästä opetusmetodista todella paljon irti. Samalla kun vastauksia käytiin läpi, opettaja selitti meille yksityiskohtaisesti miksi mitäkin tuli mihinkin ja antoi aina aiheeseen liittyen vinkkejä, joista voisi olla hyötyä kirjoituksissa. Mulla on nyt kirjan sivut ja mukana kulkeneen vihkon kansi täynnä muistisääntöjä ja idiomaattista kielen osaamista todistavia lausahduksia, jotka tulee varmasti kerrattua ennen kirjoituksia.

Ruotsalaisen opettajan tunneilla kerrattiin pääasiassa sanastoa kirjan tehtävien avulla ja joskus leikittiin jotain kirjain- ja sanaleikkejä. En kokenut hyötyväni aamun ensimmäisistä tunneista hirveästi, koska olin poikkeuksetta aika väsynyt (ai mitkä yöunet?) ja tehtävien tekeminen oli tylsää, mutta oli hienoa huomata että kolmen viikon aikana opettajan hankalaa aksenttia rupesi oikeastaan ymmärtämään. Ensimmäisillä tunneilla kaikki tuijottivat toisiaan monttu auki, koska kukaan ei tuntunut ymmärtävän mitään, mutta loppumatkasta ymmärryksen kanssa ei ollut enää minkäänlaista ongelmaa. Ympärillä kaikki puhuivat riikinruotsia ja gotlenskaa (paikallinen, omituinen murre), joten keskittymiskyky joutui välillä ihan äärirajoille, kun tarjolla ei ollutkaan korvalle niin tuttua suomenruotsia.





Jäikö vielä jotakin kysyttävää? Seuraavassa osassa taidan höpötellä kaikkea muuta Visbystä ja Gotlannista itsestään, shoppailusta ja vielä jotakin muuta matkasta itsestään. Kysymyksiä saa luonnollisesti jättää kommenttiboksiin! (: