Osallistuin tosiaan erään nimeltämainitsemattoman järjestön kolmiviikkoiselle kielimatkalle Ruotsin Visbyssä. Oma kurssini oli suunnattu tuleville abiturienteille, jotka haluavat kirjoittaa ruotsin seuraavan lukuvuoden aikana. Samaan aikaan kohteessa pyöri myös normaali Classic-kurssi 13-17-vuotiaille ja ryhmät olivat erossa toisistaan ainoastaan oppitunneilla. Ympärillä siis pyöri kaikenikäistä porukkaa 24/7 kolmen viikon ajan.
Matka Visbystä taitettiin laivalla Turusta Tukholmaan ja Nynäshamnista Gotlantiin. Aikaa koko helahoitoon kului vuorokausi, kun otetaan huomioon että kotoa Jyväskylästä piti vielä päästä Turkuun. Pitkässä matkassa oli tietenkin hyvänä puolena se, että ihmisiin ehti tutustua vähän enemmän kuin nopealla lentomatkalla ja oma kaveriporukkakin alkoi jonkin verran hahmottua. Mun kämppikseni oli Classic-kurssin puolelta ja vuotta nuorempi (= eri kotiintuloajat), mutta siitä ei koitunut minkäänlaisia ongelmia, koska iltaisin huonetarkastukset tehtiin vanhemman asukin kotiintuloajan mukaan.
Meille tuli joka päivä kasa läksyjä, jotka sitten tarkastettiin seuraavilla tunneilla. Kuulostaa varmasti kamalan tylsältä, mutta itse sain tästä opetusmetodista todella paljon irti. Samalla kun vastauksia käytiin läpi, opettaja selitti meille yksityiskohtaisesti miksi mitäkin tuli mihinkin ja antoi aina aiheeseen liittyen vinkkejä, joista voisi olla hyötyä kirjoituksissa. Mulla on nyt kirjan sivut ja mukana kulkeneen vihkon kansi täynnä muistisääntöjä ja idiomaattista kielen osaamista todistavia lausahduksia, jotka tulee varmasti kerrattua ennen kirjoituksia.
Ruotsalaisen opettajan tunneilla kerrattiin pääasiassa sanastoa kirjan tehtävien avulla ja joskus leikittiin jotain kirjain- ja sanaleikkejä. En kokenut hyötyväni aamun ensimmäisistä tunneista hirveästi, koska olin poikkeuksetta aika väsynyt (ai mitkä yöunet?) ja tehtävien tekeminen oli tylsää, mutta oli hienoa huomata että kolmen viikon aikana opettajan hankalaa aksenttia rupesi oikeastaan ymmärtämään. Ensimmäisillä tunneilla kaikki tuijottivat toisiaan monttu auki, koska kukaan ei tuntunut ymmärtävän mitään, mutta loppumatkasta ymmärryksen kanssa ei ollut enää minkäänlaista ongelmaa. Ympärillä kaikki puhuivat riikinruotsia ja gotlenskaa (paikallinen, omituinen murre), joten keskittymiskyky joutui välillä ihan äärirajoille, kun tarjolla ei ollutkaan korvalle niin tuttua suomenruotsia.
tää oli tosi mielenkiintoinen ja hyvä postaus! innolla ootan jatkoa, just vaikka esim. vapaa-ajanvietosta jne :--)
VastaaPoistaMikä ton kurssin järjestäjän nimi on?
VastaaPoista