keskiviikko 18. syyskuuta 2013

neljä viikkoa

Ensimmäiset neljä viikkoa ovat menneet valtavan nopeasti. Mulla olisi ihan hirveästi kerrottavaa kaikista kokemuksistani, mutta en tiedä mitä kaikkea pystyn yhteen postaukseen mahduttamaan. Pitäisi varmaankin uskaltautua päivittämään useammin, mutta pienempiä juttuja, kun megapostausten tekeminen on kamalan vaivalloista. Sen kyllä ainakin lupaan, että lähiviikkoina päivityksiä on luvassa huomattavasti reippaammin, sillä luvassa on kaikkea siistiä, jonka aion todellakin tallentaa ihan oikealle, en pelkästään kännykän kameralle.

Elämä perheen kanssa on pikku hiljaa alkanut sujumaan ja talo alkaa tuntua entistä enemmän kodilta. Jos ihan rehellisiä ollaan, alku ei tosiaankaan ollut helppo ja ensimmäisinä viikkoina olin iltaisin aivan järkyttävän väsynyt. Vanhemmalla lapsella oli pieniä vaikeuksia sopeutua mun olemassaolooni ja erilaiset tempaukset sekä raivarit eivät olleet tällaiselle keltanokalle niitä kaikista helpompia käsiteltäviä. Onneksi pidin pääni monissa ristiriitatilanteissa ja lapset tietävät, että noudatan samoja (ellen jopa tiukempia..) sääntöjä, kuin vanhemmat, joten mitään "äiti sanoi että..." -juttuja ei enää yritetä. Nykyään on ihan kivaa tulla kotiin tai käydä hakemassa lapset, kun vastassa on iloiset kasvot ja varsinkin nuorempi lähtee mun mukaani niin mielellään hokien tauotta "tatuuu tatuuu tatuuu".

Alussa mulla oli tosi isoja vaikeuksia liikkua oman huoneeni ulkopuolella, jos joku muu oli kotona. Etenkin alakertaan menemiseen jouduin keräämään hirveästi rohkeutta, koska se tuntui jotenkin perheen "omalta" alueelta, jolle mulla ei olisi lupaa mennä. Muut au pairina tai vaihto-oppilaana olleet varmaankin tietävät sen tunteen, jota tarkoitan. :D Vaikka heti ensimmäisestä illasta asti perhe hoki, että tämä on nyt mun kotini ja saan liikkua miten haluan, syödä mitä haluan, lukea lehtiä, käydä kylvyssä jne, oli silti hirveän vaikeaa kotiutua kunnolla. Pakko tunnustaa, että etenkin jääkaapilla käyminen oli aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tässä perheessä ei syödä samalla tapaa yhteisiä aterioita, kuin kotona Suomessa, joten iltapalan valmistaminen ja yksinään syöminen tuntui hassulta. Onneksi se on nykyään ihan arkista, vaikka kieltämättä ikävöin sitä, että koko perhe olisi saman pöydän ääressä ja vaihtaisi samalla kuulumisia.




Ranskan alkeet alkoivat viikko sitten tiistaina. Kurssille meneminen ei vain ollut niin yksinkertaista kuin luulin.. Onneksi tuttu suomalainen au pair on mun kanssani samalla, koska viime tiistai oli jokseenkin säälittävä kokemus. Meillä kummallakaan ei ollut tietoa, että kielikoululla olisi kaksi toimipistettä saman kadun varrella. Fiksuina tyttöinä vain marssimme rakennukseen, joka tuli vastaan ja bongasimme luokkalistalta ranskan alkeet. Opettajasta ja tunnista on pakko mainita sen verran, että suomalaisen lukion kielten opettajat voisivat käydä ottamassa mallia, oli sen verran hulvaton meno. Opettaja mm. konttasi (allekirjoittaneen tavoin) lattialla ja opetti ärrän oikeaoppisen lausumisen pistämällä opiskelijat kurlaamaan vettä suussa. Ylipäätään opetus oli oikeasti tosi käytännönläheistä, eikä liikkeelle lähdetty aakkosista, numeroista tai muusta tylsästä.

Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta? No sitähän se olikin. Tauolla juteltiin ryhmän ainoan saman ikäisen opiskelijan kanssa ja pian selvisikin, että kyseinen tunti on kolme kertaa viikossa. Hetkinen, eihän meillä ole ranskaa kuin kahdesti? Tauon jälkeen opettaja alkoi kerätä osallistujien ilmoittautumislomakkeita ja johan oli mainiota kuulla olleensa aivan väärässä rakennuksessa ja väärällä kurssilla. Ei kun kamat kasaan ja oikeaan luokkaan viimeisiksi viideksi minuutiksi.. :D Tuon hetken jälkeen en olekaan edes käynyt kurssilla, koska viime perjantaina onnistuin sairastumaan ja aamulla oli vaikeuksia saada edes lapset kouluun. No jospa keskiviikkona tämäkin tyttö pääsisi opiskelemaan ranskaa, niin ei tarvitsisi vuoden lopussa esittää hölmöä, kun ihmisten sanomisista ei ymmärrä pätkän vertaa.





Vietän viikon viimeistä vapaata iltaa, sillä olen lupautunut vahtimaan lapsia sekä torstaina että perjantaina. En tietenkään valita, koska iltavahtimiset ovat olleet tähän mennessä tosi kivoja, koska suurin osa ajasta menee tv:tä katsoessa ja host-äidillä on ollut tapana jättää joku ylimääräinen herkku sokerihiiren nakerrettavaksi. Viikonloppuna taas suunnitelmissa on juhlistaa mun syntymäpäivääni niin Antwerpenissä, suomalaisten au pairien tapaamisessa kuin koiranäyttelyssäkin. Ja jospa sitä uskaltaisi lopultakin astua Brysselin yöelämään, sitä en ole nimittäin vielä(kään) kokenut, vaikka takana onkin jo neljä viikkoa!

5 kommenttia:

  1. jee kuulumisia :D innostuin heti kun näky sulta ihan oikea postaus bloggerissa! lisää kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heheh on vähän hyytynyt blogi-into, kun ei oo ollut mitään kuvia. mut ehkä oon tulevaisuudessa vähän reippaampi! :D

      Poista
  2. Juu juu, viikonloppuna Celticaan haha! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä tiedät mikä mun vastaus on tähän.. :D No jos nyt päästäis sisään sinne Girls are magiciin, nii olisin tyytyväinen!

      Poista
  3. Toi jääkaapille menon vaikeus on mullekkin tuttua viime kesältä!

    VastaaPoista