21.11.

Aika menee nykyään hirmuisen nopeasti. Edellisestä postauksesta on aikaa melkein kuukausi, vaikka kuvittelinkin kirjoittaneeni sen vasta vähän aikaa sitten. Elämä on niin hetkistä, etten yksinkertaisesti muista kirjoittaa blogiin mitään, vaikka kerrottavaa varmasti olisikin. Myös kuvallinen anti olisi niin köyhää, kun kameran jatkuva ulkoiluttaminen tuntuu välillä luonnottomalta, kun tavallisimpina viikkoina kuljen kodin, lasten koulujen, kuntosalin ja kielikoulun väliä tekemättä mitään ihmeellistä. Enkä edes tiedä mitä mun pitäisi kertoa teille, mitä oikeasti haluatte tietää mun menostani ja elämästäni?

Käväistiin tänään muutaman muun suomitytön kanssa Neuhausin tehtaanmyymälässä. Täytyy tunnustaa, että vierailu oli mulle jo kolmas, mutta tällä kertaa päädyin jopa ostamaan jotakin. Valinnan varaa oli ihan kamalasti, kilon konvehtilaatikot houkuttelivat, mutta nappasin mukaani vain suklaisen osan isän joululahjasta. Outletin paras ja huonoin puoli on ehdottomasti hirvittävän suuri ilmaisen suklaan määrä. Lähes kaikkia makuja on tarjolla suuret määrät, niitä saa (ja pitää) maistella ja 15 minuutin kuluttua sitä huomaa olevansa aivan ähky. Belgialainen suklaa on suomalaiseen verrattuna täyteläisempää, täytteet sokerisempia, rasvaisempia ja makeampia, joten Neuhausilla suklaaöveri on väistämätön. Siitä huolimatta ja ehkäpä juuri siksi ne ovatkin niin järkyttävän hyviä ja yhden palan jälkeen on pakko ottaa toinen, kolmas, neljäs ja viides. Onneksi myymälä on niin hankalan matkan päässä, joten sinne meneminen on aina yksi iso operaatio, koska puoli tuntia metrossa ei ole mun suosikkiasioitani.






Perjantain ja lauantain välisenä yönä tämä tyttö muuten ottaa suunnaksi pohjoisaseman bussiterminaalin, josta lähtee bussi kohti Pariisia. Reissusta luvassa "aika" suurella todennäköisyydellä materiaalia, toivottavasti hyvinkin pian!