Pariisi part. 1

Rakkauden kaupunki on nyt koettu. Nappasin perjantain ja lauantain välisenä yönä Mandyn kanssa Megabusin bussin Pariisiin. Koettiin alussa pieniä kauhun hetkiä, kun kumpikaan ei tajunnut Brysselin olevan vain välietappi matkalla ja odottelimme pysäkillä ties kuinka pitkään yksin. Ehdin kelaamaan päässäni kaikki mahdolliset kauhuskenaariot menetetyistä rahoista, väärälle päivälle varatuista bussilipuista ja ties mistä. Onneksi kyse oli vaan omasta hätäilystäni ja Pariisiin asti pääsetiin lauantaiaamuna 5:50. Miedän oli tarkoitus jättää tavarat hotellille odottamaan, mutta respan työntekijät olivat mielettömän kilttejä ja ilmoittivat meidän huoneemme olevan jo valmis ja voisimme kirjautua sisään välittömästi. Kello oli siinä vaiheessa ehkä seitsemän. Ette tiedä miten paljon mun teki mieli hypätä aamuvuorolaisten kaulaan, koska check inin jälkeen meillä oli mahdollisuus mennä vielä vähäksi aikaa nukkumaan.

Kierreltiin lauantain aikana kaikki perinteiset turistipaikat: Eiffel-torni, Riemukaari, Champs-Elysées, Seine-joen ranta, Louvre ja Ladurée. Laskeskelin illalla, että kaiken kaikkeaan kävelyä kertyi päivän aikana 15 kilometrin verran ja illalla jalkoihin sattui niiiin paljon. Skumppa ja macaronit helpottivat tuskaa, mutta Pariisin yön sijasta reippaat matkalaiset kävivät nukkumaan jo yhdentoista aikaan, kun silmät eivät pysyneet enää mitenkään auki.

Tämä tieto on varmaan suurimmalle osalle ihan perus-huttua, mutta Pariisi on ihan mielettömän nuorisoystävällinen kaupunki. Suurin osa nähtävyyksistä oli ilmaisia alle 26-vuotiaille EU-maiden kansalaisille, joten me pystyimme tekemään reissun todella pienellä budjetilla ja näkemään paljon. Lisäksi laman vaikutukset näkyvät kaupungin matkailussa, koska suurimpaan osaan paikoista oli naurettavan vähän jonoa ja paljon varoitellut ihmismassat osuivat ainoastaan tiettyyn aikaan päivästä metron ykköslinjalle, Champs-Elysées'n mauttomille joulumarkkinoille ja sunnuntaina (kaiken muun kiinni ollessa) Notre Damelle. Muuten sisälle pääseminen oli helppoa ja passia vilauttamalla pääsy sisälle ilmaista.

On muuten hassua miten kaupunki voi päästä yllättämään: mulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia Pariisia kohtaan. Puhuin työnantajani kanssa perjantaiaamuna autossa ja sanoin käyväni Pariisissa nyt, vaikkei mulla olekaan varsinaista kiinnostusta koko kaupunkia kohtaan, koen sen kuuluvan yleissivistykseen. Voi miten pystyinkään olemaan väärässä, Pariisi oli niin mieletön, että aamulla Brysselin katujen näkeminen tuntui oikeasti masentavalta. Kaikesta oli pidetty huolta, kadut (ja jopa rakennukset) olivat siistejä, ilmapiiri oli aivan erilainen - Brysseliin verrattuna vapautuneempi. Tuntui että ihmiset oikeasti elävät. Tavatessamme Pariisissa opiskelevaa tuttua ruotsalaistyttöä mulle iski annoskateuden tapaan kaupunkikateus. Vaikka olen pitänyt Brysselistä, siinä on paljon hyvää ja viihdyn kaupungissa valtavan hyvin, Pariisi oli siistimpi, rennompi ja kaikin verroin paranneltu versio Brysselistä.

Koska kaksi päivää on niin naurettavan pieni aika isossa kaupungissa, mun on yksinkertaisesti pakko päästä Pariisiin uudestaan. Museohiiri haluaa koluta Louvren kokonaan, nähdä Jardin Luxembourgin kevätaikaan, kiertää Musee d'Orsayssa ja päästä tutustumaan kaupunkiin vielä pintapuolta syvemmälle. En tiedä mihin väliin aion matkan mahduttaa, mutta koska haluan Pariisiin uudestaan, menen sinne vaikka yksinäni ja ilman rahaa. Huh.

Tiedän mun matkatoverini selaavan blogia, joten pakko vielä kiittää Mandya huikean hauskasta reissusta. Oli mielettömän ihanaa päästää irti arjesta, ajatella jotakin muuta kuin omaa työtä, tehdä juuri niitä asioita, joita oikeasti haluaa ja olla oikeasti vapaalla. Mielettömän kiva matkaseura teki sen mahdolliseksi, joten kiiiitos Mandy!

Nyt niitä kuvia. Lisää tulossa, trust me!