Niin hyvin kuin viihdynkin Brysselissä, joudun myöntämään kaupungin olevan turistin silmin äärettömän epäkiinnostava ja ankea. Lontoon toveri Tuulia tuli kyläilemään viikonlopuksi ja sain lopultakin syyn kierrellä kaupungin turistipaikkoja (joita ei museoita lukuunottamatta juuri ole) ja raahata kameraa mukana. Oli hassua nähdä "koti"kaupunki uusin silmin, mutta samalla koin pienen pettymyksen; ei kukaan kaupungissa lyhyen aikaa viipyvä ymmärrä miksi viihdyn täällä niin hyvin, kun kaikkialla on rakennustyömaita, metroasemat keskeneräisiä, kerjäläisiä jokaisessa nurkassa ja säätila käsittämättömän bipolaarinen.
Ankeista turistihetkistä huolimatta mulla on ollut mielettömän hauska viikonloppu: paljon hyvää ruokaa, kahvilakierroksia, naurua, järkyttävää ja käsittämättömän kypsää kielenkäyttöä ("luuska turpa kiinni", "ole sinä mursu nyt hiljaa"...) ja puoli litraa Häagen-Dazsin Cookie dough-jäätelöä. Jotenkin tuntuu siltä, että ensi viikko kuluu pienen kurinpalautuksen parissa ja neiti au pair saa raahata peräsintään salille vähän tiheämpään tahtiin kuin viime aikoina olisi ollut suotavaa. Mutta kerrankos sitä, ainakin kasassa on taas hauskoja muistoja. (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti